Published: July 9th 2025, 2:41:41 am
Osa 1. Ei enää takaisin
En ollut suunnitellut mitään. En ollut edes miettinyt, että tämä voisi tapahtua. Mutta helvetti, tiesin sen jo siinä vaiheessa, kun näin hänen silmänsä halki huoneen. Ne eivät kysyneet – ne lupasivat.
Ja minä olin jo menettänyt.
Hotellihuone tuoksui hänen hajuvedeltään, eikä se ollut kevyttä tai viatonta. Se oli sellaista tuoksua, jota nainen laittaa vain silloin kun tietää tarkalleen, mitä haluaa. Oven sulkeuduttua hän nojasi seinään ja katsoi minua kuin saalistaja – hitaasti, arvioiden. Hän oli jo puoliksi riisunut, kevyessä topissa ja ilman rintaliivejä, ja se näkyi. Hän tiesi sen. Teki sen tahallaan.
“Vielä ehdit lähteä,” hän sanoi, mutta äänessä ei ollut epäilystä. Me molemmat tiesimme, että en ollut lähdössä mihinkään.
Astelin suoraan hänen luokseen. Katsoin häntä hetken – sitä suuta, joka oli hymyillyt palavasti palavereissa, ja niitä lanteita, joita hän keinutti aivan liian tietoisesti ohi kulkiessaan.
Tartuin häntä niskasta, vedin lähemmäs ja painoin huuleni hänen huulilleen. Se ei ollut varovainen suudelma. Se oli nälkäinen. Aggressiivinen. Käteni vaelsivat hänen selkäänsä pitkin, toiseen pakaraan ja puristin. Hän huokaisi, tarttui paitani kaulukseen ja repi sen rikki.
Minulla ei ollut aikaa miettiä. Hän kääntyi, työnsi minut sängylle ja istui syliini, jalat harallaan, suoraan erektioni päälle. Kangasta vasten. Märkänä. Hinkkasi itseään siihen kuin kissa.
“Et voi perua tätä enää,” hän kuiskasi.
“Tiedän,” vastasin ja vedin hänen alushousunsa sivuun. Hän oli jo valmis. Liian valmis.
Minä repäisin housuni auki, en edes ehtinyt ottaa niitä kokonaan pois. Työnnyin häneen yhdellä liikkeellä – syvään, täyteen. Hän huudahti ja tarttui niskastani kiinni kuin olisi halunnut murskata.
Se oli raakaa. Kiihkeää. Ei mitään hellyyttä – pelkkää vaistoa.
Painoin hänen vartalonsa patjaa vasten ja työnsin häntä sänkyä vasten rytmissä, joka sai molemmat ääntelemään. Hän nauroi matalasti, käänsi päänsä ja kuiskasi:
“Sun vaimo ei sais koskaan tietää, että sä tykkäät nussia noin rajusti.”
Se sytytti minussa jotain eläimellistä. Käänsin hänet ympäri, vedin hänet polvilleen ja otin hänet takaapäin. Hän puri tyynyä, että ei olisi huutanut. Minä en enää miettinyt mitään. En nimiä. En seuraamuksia. Vain hänen tiukkaa, märkää pilluaan ja sitä ääntä, jonka hän päästi aina kun painoin vielä vähän syvemmälle.
Kun laukesin, puristin hänen lantiotaan niin, että siihen jäi jäljet. Molemmat jäykistyimme ja sitten lysähdimme kasaan, hengitys rikkinäisenä ja sydän takomassa liikaa.
Hiljaisuus leikkasi huoneen ilmaan.
Hän vilkaisi minua olan yli, posket punaisina, hiukset sekaisin.
“Sä tuut haluamaan tätä uudestaan,” hän sanoi.
“Voi olla,” sanoin hiljaa, käsi hänen reidellään.
“Ja mä en aio sanoa ei.”