Published: July 18th 2025, 1:00:18 pm
Osa2. Ei armoa
Olimme tuskin ehtineet hengittääkään, kun hän nousi ylös. Hiki kiilsi hänen ihollaan. Hänen katseensa oli tummempi kuin aiemmin – kuin olisi nälkä kasvanut, ei tyydyttynyt.
Hän astui hitaasti peilin eteen, katseli itseään – reisiä, joilla vielä valui spermaani.
Käänsi katseensa peilin kautta minuun.
“Toinen kierros. Mutta nyt niin, että sattuu vähän,” hän sanoi ja iski minulle silmää.
Veri humahti suoraan nivusiin. Vedin housuni kokonaan pois ja kävelin hänen taakseen. Hän nojasi käsillään pesualtaan reunaan, jalat erillään, tarjoten itsensä hävyttömästi. Näky oli niin raaka, että melkein sattui.
Menin polvilleni hänen taakseen ja levitin pakarat auki. Nuolaisin hitaasti, pohjasta ylös – kieli halki hänen raon, pitkään ja painokkaasti. Hän nytkähti ja katsoi minua peilin kautta, huulet raollaan.
Hymähdin, sylkäisin hänen väliinsä, nuolin uudelleen. Hän tärisi. Kun työnsin sormeni sisään, hänen äänensä katkesi.
“Älä lopeta,” hän sähähti.
“En ole edes aloittanut.”
Nousin ylös, ja painoin terskani hänen sisäänsä yhdellä, hitaalla työnnöllä. Hän oli uskomattoman märkä.
Tartuin hänen hiuksistaan, vedin hänen päänsä taakse ja aloin nussia – kunnolla. Ei hellyyttä, ei varovaisuutta. Täysi rytmi, joka sai hänen paljaat rinnat heilumaan vapaasti peilin edessä.
“Katso itseäsi. Miltä näytät, kun varattu mies ottaa sua kuin huoraa,” kuiskasin hänen korvaansa.
“Rakastan sitä,” hän vastasi läähättäen. “Rakastan kun sä revit mut rikki.”
Painoin häntä alemmaksi, selkä kaarella. Ote lantiosta tiukkeni. Käteni tapasivat hänen kurkkunsa ja pidin kevyesti kiinni – niin että hän tunsi, kuka kontrolloi.
Hän puristi jalkansa ympärilleni, nielaisi huudon, kun työnsin vielä syvemmälle, kiveksiä myöten sisään.
Hän valui reisille asti.
“Et tuu vielä,” hän sanoi käheästi. “Vielä et.”
Käänsi itsensä ympäri, kaatoi minut sängylle ja ratsasti kuin ei olisi koskaan saanut. Nojasi taaksepäin, antoi minulle täydellisen näkymän – rinnat, vatsa, pillu, joka ahmi minut sisäänsä.
Rytmi kiihtyi. Minä purin hampaitani yhteen, mutta se ei riittänyt. Tartuin hänen lanteisiinsa ja aloin nussia vastaan alhaalta – syvältä, nopeammin.
“Sun vaimo ei pysty tähän,” hän sanoi.
“Ei,” vastasin. “Ei helvetissä.”
Lopulta en enää voinut pidätellä. Käänsin hänet viimeisen kerran vatsalleen, painoin polvet hänen reisiensä väliin ja otin hänet väkisin, ilman lempeyttä, ilman pidättyvyyttä.
Raskas, kostea isku toisensa perään. Peppu punaisena. Lakanat märkänä.
Kun laukesin, se tuli ääneen. Sykkeen mukana. Sisään, syvälle, tyhjäksi.
Hän jäi makaamaan alleni, huulet auki, silmät kiinni. Ja hymy – pieni, sokea hymy, joka sanoi kaiken.
“Me ei päästä tästä enää pois,” hän kuiskasi.
“Enkä halua päästäkään,” minä vastasin.